tiistai 23. syyskuuta 2014

SURFFITUKAT DUBROVNIKISSA OSA 2

Arki on lähtenyt käyntiin. Eilisaamuna piti herätä liian aikaisin ja painella taas töihin. Atellakin alkoi tänään koulu. Näin pitkän ja vaiheikkaan reissun jälkeen aamuheräämiset ei jostain syystä tunnu yhtä pahalta kuin kesällä toki palautumisaikaa olisi voinut olla enemmän. Kesällä töihin on vaikeampi mennä, kun tietää että niin monet viettävät päivänsä auringossa maaten. Näin syksyllä arki on kaikille sama. Ja töiden tekeminenhän mahdollistaa uudet reissut...

Dubrovnikin maanantai oli aamusta asti superkuuma. Meidän tarkoitus oli mennä kiertämään vanhaa kaupunkia kiertävät muurit, mutta kun vanhaan kaupunkiin päästyämme huomattiin opastamattoman kävelykierroksen suolaisen hinnan, päätettiin mietiskellä asiaa vielä seuraavaan päivään.



Ensikatsaus vanhaan kaupunkiin oli suoraan sanottuna suuri järkytys. Me ei oltu odotettu sen olevan niin jäätävä turistimesta. Ihmisiä oli kuin muurahaisia, ja turistikauppoja löytyi muutaman metrin välein. Me käveltiin vanhan kaupungin läpi rannalle (vai satamaan?) hieman väljemmille vesille. Sieltä jatkettiin suoraan snorklailemaan pienelle ja mukavalle rannalle.















(Siis me ei tosiaan oltu missään nudistirannalla, mutta tämä matami vaan veteli ilman yläosaa. Kiva oli varmaan ottaa noita hääkuvia tuon näkymän kera...)

Uintireissun päätteeksi me päätettiin antaa vanhalle kaupungille uusi mahdollisuus. Lähes heti pääkadulta poistuttua väkimäärä tippui murto-osaan aikaisemmasta. Pienillä kujilla oli ihana kävellä ainakin alamäkeen, ja vanhan kaupungin kauneus tuli huomattavasti paremmin esille poissa pääkadulta.
Liian lyhyen käveleskelyajan jälkeen meidät yllätti sade, mutta onneksi aina löytyy irkkupubi, johon sadetta voi mennä karkuun!




Guinnes-tuoppien jälkeen etsittiin etukäteen hyväksi googletettu ruokapaikka. Neiti "en syö ikinä mitään, joka tulee merestä" joutui pahan paikan eteen, sillä tässä katuruokapaikassa nimeltä Barba saikin ainoastaan meren antimia. No, me otettiin sit mustekalahampurilainen, friteerattua mustekalaa ja katkarapuja, että mulla olis vaihtoehtoja mistä tykätä. Ja kaikki oli ihan superhyviä! Olin kyllä tosi ylpeä itsestäni, ja riski selvästi kannatti. Kalaa en kyllä silti syö.
Ruoan jälkeen olikin jo pimeä, ja aika kävellä läpi tuon kauniin kaupungin takaisin hotelliin.



Maanantai-iltana päätettiin, että vaikka vanhan kaupungin muurien ympäri kävely maksaakin aika paljon kävelyksi (100 kunaa per naama, eli jotain 13 euroa), niin se tehdään silti. Tämä olikin siis ainut huvitus, josta koko reissussa maksettiin. Aika uskomattomia juttuja tuli nähtyä kyllä ilman rahaa!
Tiistai-aamupäivänä nokat suunnattiin siis jälleen kohti vanhaa kaupunkia. Tankkaus hoidettiin muurien ulkopuolella vallihaudassa, ja sitten lähdettiinkin kohti korkeuksia. Vinkki niille, jotka aikoo tuonne joskus mennä; keskipäivän aurinko ei ole paras vaihtoehto. Oli liian kuuma!




























Täytyy sanoa, että oli kyllä rahansa arvoinen kierros! Muureilla ei ollut niin paljoa ihmisiä kuin kaduilla, ja sieltä avautui näkymät paikkoihin, joita kaduilta ei näy. Matkaa muurien ympäri kävelyssä kertyi yhteensä vain kaksi kilometriä, mutta se sisälsi paljon rappusia. Kunto on kyllä reissussa parantunut, ainakin jos vertasi meidän hengitystä muiden muureilijoiden puuskutukseen. Kuuma tosiaan oli, ja tuonne kannattaakin suunnata vasta pahimman porotuksen päätyttyä.

Suunnattiin kaupan kautta eväiden kanssa vielä viimeisellä snorklauspaikalle, joka osoittautuikin parhaaksi. Toki mereen pääsy kalliolta oli hieman haasteellista ilman rappusia, mutta näkymät pinnan alla oli muutaman kirosanan arvoiset. Istuskeltiin kalliolla muutama tunti ja juotiin huima sijoitus, kahden euron viinipullo, loppuun. Kun päivä kääntyi illaksi, suunnattiin vielä ravintolaan syömään viimeisen lomapäivän kunniaksi.








Voi että kuinka kauhee reissuikävä iskikään näitä kuvia katsellessa. Onneksi aina voi lähteä uudestaan!

Juttuja on tulossa vielä lisää, ei ehkä varsinaisesti kohteista, mutta ainakin budjettiasiaa ja reissun top-lista.


6 kommenttia:

  1. Nyt iski "reissuikävä" minuunkin, kun näin kuvissa tuttuja paikkoja ja muistin lämmön, jossa kuljin muuria ja kujia pitkin. Oli vähän toista kun tämä hyytävä keskiviikko. Dubrovnik ja Kroatia ylipäätään on paikka, jonne haluan vielä mennä.
    Jään odottelemaan seuraavia reissujanne, matkakertomuksianne lukiessa tuntui kuin olisi itsekin ollut vähän irti arjesta.

    Sirpa

    VastaaPoista
  2. Kyllä vaan, on ollut tosi mukava kokea reissu kanssanne. Upeita kuvia kiitteli myös yksi meidän ystävä, jolle vinkkasin tuon linkin. Jatko-osia odotellessa...

    Raija ja Pera

    VastaaPoista
  3. Mutta mikä oli tuon verkkoja selvittelevän buddhalaismunkin tarina?

    VastaaPoista